Kun yksinyrittäjän pahin pelko toteutuu

"Vakiintunut elämä ei tarjoa minkäänlaista jännitystä."
- Pikku Myy

Helsingin Sanomat kirjoitti yksinyrittäjyydestä 10.6. artikkelissaan: ”Kun Eila Repo ryhtyi yrittäjäksi, hän tajusi jääneensä yksin: nyt hän tietää, millaisina hetkinä yksinäisyys harmittaa eniten ja mitä silloin pitää tehdä”

Samassa artikkelissa todetaan, että yksi yrittäjien suurimmista peloista on se, että sairastuu tai loukkaantuu niin pahasti, ettei pysty pitkään aikaan tekemään työtä.

”Ei ole varaa pitkään sairaslomaan. Yrityksen tulevaisuus voi olla vaakalaudalla, jos on pitkään pois pelistä.”

Mitä sitten kun tällainen tilanne tulee oikeasti vastaan? Miten siitä selviää?

16.2. loukkasin leijasurffausonnettomuudessa oikean käteni. Ja kyllä, olen oikeakätinen ja kaikki toimintani liittyy jollain tapaa käteni toimimiseen. Käsi meni todella pahasti rikki. Sekunnissa tilanne oli ihan erilainen kuin sekunti aiemmin.

Tilanne oli kummallinen. Olin leijasurffannut satoja kertoja aiemminkin aikalailla vastaavissa olosuhteissa ja onnettomuus yllätti täysin. Leijasurffasin meren jäällä ja pinta oli ihan ok, lunta oli reippaasti ja pinta kohtuu pehmeä ja alla oli hieman sohjoakin ja sen alla jää. Auringon laskiessa tuuli yltyi, alkuun lukemat taisi olla 14 m/s ja onnettomuuden jälkeen puuskat jopa 25 m/s. Minulla oli leijana 7 neliön leija ja alla tuttu lumilauta. Auringonlasku näytti kauniilta ja otin pari kuvaa ystävästäni Annesta, joka oli myös leijasurffaamassa.

Tunsin, että tuuli yltyy ja päätin suunnata kohti rantaa lopettaakseni tältä päivältä. Hidastin vauhtia ja aloin tekemään käännöstä kohti rantaa. Ihan hetkessä tapahtui jotain yllättävää – leija repäisi puuskassa ja minä lensin mukana. En osaa arvioida matkaa, ehkä korkeutta oli 1,5 metriä ja lensin n. 2-3 metriä ja tulin rajusti alas. Otin vastaan oikealla kädellä ja ilmeisesti se jäi jumiin lumen ja jään väliin eikä päässyt liukumaan alta pois ja seuraavaksi koko vartalonpaino iski kättä vasten. Hätälaukaisin heti leijan ja käännyin huutaen selälleni.

Anne huomasi tilanteen ja tuli luokseni. Koitin selittää, että käsi on rikki enkä pääse nousemaan. Tuuli yltyi tässä vaiheessa ja en voinut päästää leijasta irtikään, koska silloin se olisi ajautunut autotielle. Päätettiin soittaa ambulanssi paikalle ja Anne sai ohjeita ja yritti myös ohjeistaa hätäkeskukseen tilannetta. Minä keskityin hengittämään. Mietin, että nytpähän saan käyttööni ne kaikki meditaation taidot joita olen vuosia harjoitellut. Koitin vain pysyä rauhallisena ja Anne myös rauhoitteli oloani. Meni varmasti 30-45 minuuttia ennen kuin ambulanssi saapui rantaan ja sieltä oli vielä matkaa meidän luokse n. 500 metriä. Ensiapuhoitajien lisäksi paikalle tuli kolmas leijasurffari ja olimme ehtineet soittaa myös avopuolisolleni joka oli myös tullut samaan aikaan paikalle ja he auttoivat leijan ja laudan ottamisessa pois.

Siitä alkoikin hieman erilainen kevät. 19.2. minut leikattiin, kyynärpää oli irronnut, värttinäluu murtunut ja ranne oli virheasennossa. Lisäksi kyynärpään osalta oli nivelsiteet repeytyneet rikki. Jotta asiat ei olisi mennyt liian helposti niin 3 viikkoa leikkauksen jälkeen todettiin, että kyynärpää oli irronnut uudestaan ja nivelsiteet sekä jänteitä hajonnut ympäriinsä ja jouduin uuteen leikkaukseen. Olin käsi kokonaan kipsattuna reilusti yli 1,5 kuukautta.

Kun viimein kipsi saatiin pois alkoi kuntoutus. Käsi ei tuossa vaiheessa liikkunut lainkaan ja aloitettiin fysioterapeutin kanssa liikuttamaan sormia, rannetta, ojennusta, koukistusta… ihan kaikkea.

Tällä hetkellä kuntoutus on edelleen kesken enkä vielä osaa sanoa missä vaiheessa se toimii niin että voin tehdä töitä normaalisti mutta paranemisen merkkejä on viikottain ja teen aktiivisesti jumppaa kädellä.

Mutta miten kävi yksinyrittäjän liiketoiminnan kun sairasloma on kestänyt yli 4 kuukautta?

Heti onnettomuuden jälkeen ilmoitin asiakkailleni tilanteesta ja sanoin että nyt tulee pieni tauko kaikkeen ja sanoin että palaan asiaan kun tiedän tarkemmin miten asiat etenevät. Sitten sain yritykseeni apuun assistentin, joka tuli hoitamaan kaikki tärkeimmät työtehtävät. Hän otti haltuunsa ne asiakkuudet ja työt, jotka olivat kesken.

Uusille töille sanoin EI. Siirsin aikatauluja ja suunnittelin töihin paluuta kunnes ymmärsin, että se tosiaan vie aikaa ennen kuin voin palata töihin.

Ilman assistenttia liiketoimintani olisi loppunut tai ainakin mennyt täysin tauolle. Huomasin samalla, että vastuuta on mukava jakaa ja aloin pohtimaan työntekijän palkkaamista myös sitten kun itse olisin palaamassa töihin eikä vain paikkaamaan minua. Osa töistä meni minulta suoraan alihankkijoille / kilpailijoille

Miten voisit varautua pitkään sairaslomaan?

1. Hanki hyvät vakuutukset. Minulla ne oli ihan ok, mutta olisin toivonut että vakuutus olisi kattanut esim alihankintaa, työntekijän palkkaamista tai menetettyjä töitä. Suunnittelen vakutuukseni laajentamista kunhan liiketoiminta taas jatkuu normaalisti.

2. Hanki hyvät alihankkijat ennakkoon. Osan töistä voit ulkoistaa muille ja on hyvä olla verkosto, josta saa tarvittaessa apua, lisää resursseja tai paikkaajia.

3. Säästä. Vakuutukset ja sairaspäivärahat maksetaan yleensä vähän jälkikäteen, joten on hyvä että kassassa / tililläsi on ylimääräistä rahaa pahan päivän varalle.

4. Tiedosta, että et ole korvaamaton.

Lisäksi on hyvä olla hyvä tukiverkosto, ystäviä ja perhettä, jotka auttavat sinua henkisesti ja antavat tukea.

Muista nauttia siitä mitä sinulla nyt on – sekunnin päästä kaikki voi olla toisin.

Mitä olen oppinut sairaslomallani?

1. Kuntoutus. Tämä on tärkein listallani. Teen kaikkea mitä fysioterapeutti käskee ja huolehdin kokonaisvaltaisesti itsestäni – uni, ravinto, lepo, liikunta, käden kuntoutus.

2. Työntekijöiden palkkaaminen. Olen lähtenyt suunnittelemaan työtä sairaslomani jälkeen siten, etten enää ole täysin yksin. Assistentti tulee Valokkiin osa-aikaisesti ja lisäksi graafikko on tulossa harjoitteluun syksyksi.

3. Positiivinen ajattelu. Huomaan, että kun osa elämästäni katosi, olen saanut harjoitella positiivista ajattelua. En voi nyt hetkeen leijasurffata, piirtää, maalata, valokuvata, ilmaista itseäni, seistä käsilläni, pyöräillä, crossfitata jne kuten ennen. Mutta voin tehdä kaikkea muuta, eli keskityn siihen mitä on ja mitä voin tehdä ja kiitollisena luovun siitä mitä en nyt tällä hetkellä voi tehdä.

4. Varasuunnitelmat. Vaikka elämme suunnitelmallisesti, tavoitteellisesti ja pyrkien johonkin, pitää muistaa joustava mieli. Avoin mieli mahdollistaa sen, että tarvittaessa löytyy muita keinoja, joita ei aiemmin ole edes osannut ajatella.

5. Somelle EI. Jostain syystä sosiaalinen media alkoi ahdistamaan sairaslomallani ja alkuun vähensin sen käyttöä reilusti. Sitten vielä enemmän ja käytin sosiaalista mediaa vain n. 30 minuuttia per päivä. Sitten sekin alkoi ahdistamaan ja lopetin kokonaan instagramin käytön kesäksi. En muutenkaan ole kovin ahkera somessa hengailija, en käytä kuin instagramia, facebookia ja linkediniä. Samantien kun tein päätöksen olla kesän ilman somea, keksin uusia ideoita, luovuus heräsi ja oli paljon helpompaa ajatella positiivisesti. Päätös oli minulle oikea, koska some aiheutti ahdistusta. Katson taas myöhemmin miten sinne palaan, ainakin suuunnitelmallisesti ja yrityksen markkinointia tukien.

6. Mahdollisuudet digitaalisaatiossa. Olen suunnitellut verkkovalmennusten aloittamista myös elokuussa kun sairaslomani loppuu, koska ne voivat mahdollistaa tulonlähteitä myös silloin kun en ole läsnä.

7. Suunnitelmallisuus. Kaikkien työtehtävien kirjaaminen, aikatauluttaminen ja suunnittelu helpottaa töiden siirtämistä toiselle ihmiselle.

8. Armollisuus. Aina ei voi onnistua ja joskus ottaa päähän. Toisinaan iskee epätoivo, kipuja on kovasti ja tuntuu ettei mistään tule mitään. Muista siinä tilanteessa vain rakastaa itseäsi, olla armollinen ja lempeä itsellesi.

9. Nauttiminen. Nautin kun on aikaa. Ei ole mahdollisuuksia harrastaa kuten aiemmin ja uppoutua työhön. Olen oppimassa paljon vielä tästä elämästä.

Odotan innoissani tulevaa syksyä ja sitä, että pääsen hyödyntämään kaikkea opittua, laajentamaan toimintaa ja keksimään taas uusia keinoja selviytyä yrittäjänä.

Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkaluni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet
pelkoni,
joita luulin niin suuriksi,
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.

Ja kuitenkin on olemassa vain
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää.

— Eskimoruno